Tammikuu 2021

Monikäyttöiset menetelmät

Hienoa työtä, mutta meidän koulussa ei ehkä ole ihan tällasta, sellasta niin vaativaa porukkaa.” Totta, viime vuoden puolella julkaisemiemme raporttien kansissa lukee tutkimusperustaiset opetusmenetelmät vaativassa erityisessä tuessa. Tällaisia koonteja tutkituista opetusmenetelmistä usein vähemmälle huomiolle jäävien oppilaiden oppimisen ja osallistumisen tueksi on kaivattu kipeästi, ja niitä tarvitaan jatkossakin.

Olen kuitenkin ajatellut, että raporttien pedagogiset työkalut saattavat kiinnostaa laajemminkin koulunkäynnin ja oppimisen tuesta kiinnostuneita ihmisiä oppilaiden erityispiirteisiin katsomatta. Tässä pari ajatusta, miksi:

  1. Luotettavasti ja kevyesti kokeilemaan. Monia kootuista menetelmistä on käytetty ja tutkittu erilaisissa oppimisympäristöissä, niin yleisopetuksen kuin erityisopetuksenkin puolella. Ne saattavat olla monelle ammattilaiselle myös ennestään tuttuja. Työkalut ovat siis luotettavaa käyttötavaraa – ei raskaita tai monivuotisia ohjelmia, vaan arkisia, ihan tavallisiin kouluihin soveltuvia menetelmiä taitavien ammattilaisten toiminnan tueksi. Esimerkkejä tutuista tutkimusperustaisista menetelmistä ovat erilaiset ongelmanratkaisu- ja muististrategiat, tarinoiden hyödyntäminen oppimisen tukena ja yhteistoiminnallinen oppiminen.
  2. Ainutlaatuista monikäyttöisyys ja yksilöllisyys. Tiedämme, että oppilaiden tarpeet, tavoitteet, vahvuudet, kiinnostuksen kohteet ja keinot tukea heidän oppimista, osallistumista, hyvinvointia ja tulevaisuuden mahdollisuuksia ovat hyvin yksilöllisiä, eikä tiettyyn viiteryhmään kuuluminen kerro kenestäkään vielä paljoa. Ainutlaatuista raportteihin kootuissa menetelmissä on se, että niillä on todettu luotettavasti ja toistuvasti myönteisiä oppimistuloksia myös itsessään heterogeenisten vaativan erityisen tuen kohderyhmien opetuksessa. Useat menetelmistä voivat soveltua yllättävän monenlaisiin, yksilöllisiin tilanteisiin ja tarpeisiin sekä monipuolisesti erilaisten taitojen oppimiseen.
  3. Ei ainakaan ajan tuhlausta. Kun oppilaan oppiminen on syystä tai toisesta hidasta tai työlästä, tutkittujen menetelmien löytäminen ja hyödyntäminen on entistä tärkeämpää. Tällöin kallisarvoista aikaa ei kuluteta tehottomiin tai vahingollisiin menetelmiin, vaan kaikista todennäköisimmin päädytään hyviin tuloksiin ja vältetään esimerkiksi kasautuvia epäonnistumisen kokemuksia, motivaation heikkenemistä ja oppijaminäkuvan haurastumista.
  4. Varmuutta koko tiimin tekemiseen ja oppilaan eduksi. Tutkitut menetelmät voivat tarjota uusien tai kinkkisten tilanteiden edessä jotain, mistä lähteä liikkeelle. Niiden avulla tiimeillä on mahdollisuus rakentaa työtään mahdollisimman luotettavalle pohjalle, mikä tuo varmuutta tekemiseen. Lisäksi tieto ja ymmärrys tutkituista menetelmistä voi auttaa ammattilaisia suunnistamaan monien menetelmien ja vaihtoehtojen viidakossa sekä sitoa tiimejä ja niiden toimintaa tiiviimmin yhteen ja selkiyttää toimintaa oppilaan eduksi. Johdonmukaisen ja voittoisan työskentelyn kannalta on tärkeää, että kaikille on selvää, miten toimitaan.

Tietenkään katsausten menetelmät eivät ole taikatemppuja, mutta luovien ja viisaiden ammattilaisten käsissä niistä voi olla ihmeen paljon hyötyä!

Linkit julkaisuihin:

Tutkimusperustaiset opetusmenetelmät vaativassa erityisessä tuessa – kirjallisuuskatsaus. Osa 1: Opettajajohtoiset menetelmät. Talja, Elina & Iisakka, Riikka. 2020.

Tutkimusperustaiset opetusmenetelmät vaativassa erityisessä tuessa – kirjallisuuskatsaus. Osa 2: Ikätoverien tukeen perustuvat menetelmät. Talja, Elina & Iisakka, Riikka. 2020.

Turkoosi tehostetausta, jossa lukee vinkki motivaation säilyttämiseksi.

Millaisia tapoja teidän tiimissä on keksitty edistymisen seuraamiseksi, mitkä auttavat interventioiden äärellä ahkeroivia lapsia ja aikuisia jaksamaan? Entä millaista hyötyä olette havainneet tutkittujen menetelmien käytössä ja miten niiden soveltaminen juuri teidän arkeenne sopivaksi on onnistunut?

 

Riikka Iisakka

projektitutkija, erityisluokanopettaja

TUVET/ Jyväskylän yliopisto

 

Joulukuu 2020

Miksi, oi miksi?

Suomalaista koulua pidetään erinomaisena – varsin hyvästä syystä. Ovathan lasten ja nuorten oppimistulokset olleet vallan hyviä erilaisissa vertailuissa. Tasa-arvoisena ja korkealaatuisena pidetty koulutusjärjestelmämme kiinnostaa jopa kansainvälisenä vientituotteena Kiinaa ja arabimaita myöten. Opettajamme, arvostetut kansankynttilät, ovat yliopistokoulutuksen suorittaneita ammattilaisia. Opettajan työ on määritelty vaativaksi, tietointensiiviseksi ja akateemiseksi asiantuntija- ja ihmissuhdetyöksi (Husu ja Toom 2016), jollaiseksi sen jokainen opetustyötä tehnyt hyvin tunnistaakin.

Vaativan ja monivuotisen koulutuksensa pyörteissä opettaja on saanut myös sukeltaa tieteen maailmaan viimeistään pro gradua työstäessään. Voisi olettaa, että tuolloin syntyisi pysyviä lämpimiä tunteita tutkittua tietoa kohtaan ja tutkimusperustaisten mallien ja menetelmien valinta ja käyttö olisi tatuoitu pysyvästi opettajan mieleen.

Joskus saattaa kuitenkin käydä niin, että tiedeyhteisön opit jäävätkin vain siirtokuviksi, jotka haihtuvat arjen kiireessä jonnekin taka-alalle. Pedagogisten metodien ja mallien toteuttaminen muuttuu rutiininomaiseksi toistoksi tai siitä tulee sattumanvaraista ja summittaista.

Opetus saattaa toki onnistua kohtuullisesti valmiiden oppimateriaalien tuella ja joskus myös ”mutu”-tuntumalla.  Opettajan arjen työkalupakissa pitäisi kuitenkin kikkakolmosten lisäksi olla tutkittuun tietoon perustuvia kovia aseita, jotka varmistavat pedagogisten valintojen oikeellisuuden ja vaikuttavuuden. Tällöin luultavasti osattaisiin paremmin vastata myös Miksi –kysymyksiin: miksi valitsit tämän menetelmän, miksi käytät juuri näitä materiaaleja jne.

Joissakin kouluissa tutkimustulosten ja erilaisen tilastotiedon hyödyntäminen koulunpidossa on tuttua. Tätä tavoitellaan myös Oppimis- ja ohjauskeskus Valterin ohjauspalveluissa ja toimipisteiden kouluissa.  Pyrimme pitämään tutkimusperustaisuutta yhtenä työmme peruslähtökohtana linkittäen sitä arjen tekoihin ja pedagogisiin valintoihin. Tätä vahvistamaan olikin hienoa saada TUVET-hankkeessa tuotetut uunituoreet Tutkimusperustaiset opetusmenetelmät vaativassa erityisessä tuessa– teokset.

Esimerkiksi Jyväskylän toimipisteessämme Onervassa teokset otettiin heti käyttöön ja alettiin soveltaa niiden antia. Työskentely jatkuu kevätlukukaudella niin, että jokainen opetuksen tiimi perehtyy tarkemmin yhteen valitsemaansa tutkimukseen ja raportoi muille tiimeille, miten hyödyntää tutkimuksesta saatua tietoa käytännön opetus- ja kasvatustyössä. Tarkempaan tarkasteluun ovat päätymässä mm. Mika Paanasen ”Itsesäätely oppimistilanteissa” ja Kristiina Lappalaisen & Erkko Soinnun ”Vahvuuksia tunnistamalla käyttäytymisen ja tunteiden hallintaan koulussa”.

Itsesäätely ja vahvuuspedagogiikkaa ovat hyviä esimerkkejä siitä, mihin juuri tämän ajan koulussa kaivataan tukea. Tutkimukseen perustuvan tiedon pitäisi olla helposti saavutettavaa.  Kiitos TUVET-hankkeelle tukimateriaalista, jonka avulla arjen ammatillista työkalupakkia on hyvä täydentää ja päivittää.

Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri (www.valteri.fi) on saanut olla mukana TUVET-tutkimus-hankkeessa osatoimijana. Valteria ja TUVETia yhdistävä nimittäjä on vaativan erityisen tuen VIP-verkosto, johon molemmat tiukasti kytkeytyvät: TUVET tutkimuskohteensa ja Valteri operatiivisen toimijaroolinsa vuoksi.

Toivotamme rauhaisaa joulun aikaa ja valoisaa tulevaa vuotta!

 

Terhi Ojala, hanke- ja koulutuspäällikkö & Anne Korhonen, rehtori

Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri

Marraskuu 2020

”Tule, tule hyvä mieli – älä tule paha mieli!”

Meidän ihmisten tärkeimpiä perustarpeita on yhteenkuuluvuus toisten kanssa. Tämä perustarve on mahdollistanut lajimme säilymisen ja meidän ihmisten selviytymisen erilaisista uhkaavista tilanteista huolimatta. Jos joku suljetaan ryhmän ulkopuolelle, tiedämme, että vaikutukset ovat pahimmillaan äärimmäisen vakavia. Juuri siksi, että yhteenkuuluminen on meille koko hyvinvoinnin ja melkeinpä hengissä säilymisen kannalta niin tärkeää, osaamme erittäin nopeasti ja taitavasti arvioida ja tulkita sosiaalisia tilanteita, joissa olemme ja elämme.

Aloin miettiä onko puhe ryhmään kuulumisesta jotenkin tämän päivän ilmiö vai onko siitä ollut puhetta jo aikaisemmin. Katselin kirjahyllyäni ja vaikka osaan kyllä tavaroita laittaa kiertoon, niin kirjoista on ollut vaikea luopua. Niinpä hyllyssäni on edelleen yksi ammatillisesti käänteentekevä kirja (muitakin toki on). Vuonna 1984 julkaistiin suomen kielellä ruotsalaisten Ladbergin ja Björlingin kirja Hyvä päiväkoti. Olin muutaman vuoden toiminut päiväkodin johtajana ja kirja avasi silmät kokonaan toisenlaiselle toimintakulttuurille, jota kirjan ohjeiden mukaan aloimme toteuttaa. Pienryhmätoiminta muotoutui omannäköiseksemme meidän päiväkodin keskeiseksi toimintakulttuuriksi. Toiminnan keskiöön nousi lapsen kysymys: ”Pääsenkö mukaan leikkimään?”. Ymmärsimme yhteisesti henkilökunnan kanssa, että ryhmään kuuluminen antaa lapsille sellaisia mahdollisuuksia ja voimavaroja, joita ei voi saada esimerkiksi kahdenkeskisissä ystävyyssuhteissa. Lapset saavat mahdollisuuden kokea kollektiivista osallistumista ja olla kollektiivisissa vuorovaikutussuhteissa (kommunikaatiosuhteissa). ”Oma ryhmä” loi mahdollisuuden yhteenkuuluvuuden kokemukselle, jossa oli mahdollista harjoitella sosiaalisissa tilanteissa tarvittavia taitoja. Henkilökuntana jouduimme myös miettimään, puhummeko kohteliaasti toisillemme ja annammeko positiivista palautetta, lapset nimittäin ottivat meistä mallia. Huomasimme sen konkreettisesti, kun olimme mukana lasten pienryhmäleikeissä. Eli jo siis  40 vuotta sitten  yhteenkuuluvuus on ollut varhaiskasvatuksen alan kirjallisuudessa esillä ja myös toimintakulttuurissa mukana.

Sosiaalisissa tilanteissa toimiminen on toisille meistä vaikeaa ja vuorovaikutus voi mennä solmuun. Erityistä ja varsinkin vaativaa tukea tarvitsevat, ovat välillä hämmennyksissä, miten erilaisista vuorovaikutustilanteista oikein selviää. Tunteet ovat se palautejärjestelmä, jonka avulla me ympäristöämme havainnoimme, arvioimme ja teemme tulkintoja ja johtopäätöksiä toisten aikeista. Tunteet antavat välitöntä palautetta riippumatta siitä haluammeko vai emme ottaa näitä tunteita vastaan. Tunteet ovat hyvä esimerkki siitä, miten mieli, keho ja aivot toimivat yhteistyössä. Kasvojen ilmeet, kehon asennot ja myös kehon eri osissa tuntuvat reaktiot kertovat meille tunteiden ilmaantumisesta. On monia tunteita, jotka ihmiset kokevat samalla tavalla jopa eri kulttuureissa esimerkiksi viha, pelko, onnellisuus ja suru. Mutta myös kulttuurisia eroja on tunteitten ilmaisussa ja toisten ihmisten tunteitten tulkinnassa.

”Tule, tule hyvä mieli – älä tule paha mieli” tapasimme lasteni kanssa hiekkalaatikolla leikkien loruilla. Välillä sai olla yksin ja oltiin niin äiti kuin tyttäret kaveria vailla ja välillä taas porukkaa oli liian kanssa ja tuli riitaa lapioista ja ämpäreistä! Elämä oli helpompaa, kun oli hyvä mieli – mielikuvitus tuli  avuksi – sai ajatella vaikka mitä hauskaa ja kuvitella itsensä milloin miksikin astronautiksi! Äitikin!

 

Autismikirjon ja kehitysvammapsykologian professori Elina Kontu

Tampereen yliopisto, TUVET-hanke

Lokakuu 2020

Inkluusion toteuttamisesta liikunnanopetuksessa – Haastattelussa Michelle Grenier

 

Soveltavan liikunnan videosarjan viimeisessä osassa New Hampshiren yliopiston apulaisprofessori Michelle Grenier kertoo, kuinka inkluusiota voidaan toteuttaa liikunnanopetuksessa. Grenier kuvaa sitä, miten inkluusio on paljon muutakin kuin oppilaan opetuspaikka yleisopetuksessa. Oppilaan kuuluminen kouluyhteisöönsä vaatii ennen kaikkea onnistunutta vuorovaikutusta kaikkien oppilaiden kesken. Tutustu videolta Grenierin ajatuksiin inklusiivisen liikunnanopetuksen yhteisöllisyydestä ja kaikkien osallistamisesta oppitunneilla.

Alta pääset videosarjan aiempiin videoihin soveltavasta liikunnasta inklusiivisessa koulussa:

Osa 1. Universal Design for Learning – Haastattelussa Lauren Liebermann (kesto 7min 11s)

Osa 2. Soveltava liikunta inklusiivisessa koulussa – Haastattelussa professori Martin Block (kesto 6min 39s)

 

TUVET-hanke kiittää yhteistyöstä apulaisprofessori Michelle Grenieriä (University of New Hampshire) ja terveyden edistämisen ja soveltavan liikunnan dosentti Kwok Ngia (Itä-Suomen yliopisto).

Syyskuu 2020

Soveltava liikunta inklusiivisessa koulussa – Haastattelussa professori Martin Block

 

Kuinka liikunnan opetusta voidaan soveltaa inklusiivisessa koulussa?

Professori Martin Block (University of Virginia) antaa videolla esimerkin liikuntatuntien pistetyöskentelystä, jossa suurempia oppilasryhmiä jaetaan pienempiin. Pienemmissä ryhmissä eriyttäminen ja erilaista tukea tarvitsevien oppilaiden huomioiminen on helpompaa. Block antaa myös esimerkin siitä, miten vertaisohjausta voidaan hyödyntää pistetyöskentelyssä isojen ryhmien kanssa.

Professori Blockin vinkit liikuntatunneille:

  1. Hyödynnä pistetyöskentelyä
  2. Oppilaat voivat toimia vertaisohjaajina toisilleen
  3. Eriyttäminen onnistuu parhaiten pienissä ryhmissä

 

Tutustu Martin Blockin kirjallisuuteen, esimerkiksi:

A Teacher’s Guide to Adapted Physical Education: Including Students with Disabilities in Sports and Recreation, 4th Edition by  Martin E. Block, editor. Baltimore:  Paul H. Brooks Publishing ( 2016).  430 p. ISBN  978-1-59857-669-6.

Mitä soveltava liikunta on?

Erityisliikunnalla (soveltava liikunta) tarkoitetaan sellaisten henkilöiden liikuntaa, joilla on vamman tai sairauden tai muun toimintakyvyn heikentymisen vuoksi vaikea osallistua liikuntaan ja se vaatii siten erityisosaamista. Erityisliikunnan tai soveltavan liikunnan osaamista tarvitaan päiväkodissa, kaikilla kouluasteilla, mutta myös seuratoiminnassa ja omaehtoisissa liikunnallisissa harrastuksissa aikuisiästä vanhuuteen. Voidaan sanoa, että hyvä liikunnanopetus tai -ohjaus on aina sovellettua, koska kaikki liikkujat ovat yksilöitä ja siten erilaisia. Soveltavan liikunnan ammattilainen osaa ottaa huomioon liikkujien erityistarpeet, esim. vammat ja sairaudet, sekä muokkaamaan liikunnan jokaiselle sopivaksi. (Jyväskylän yliopisto 2020.)

Soveltavan liikunnan tutkimus nojaa moniin perustieteisiin ja voi siten olla lähtökohdiltaan esim. kasvatuksellista, psykologista, fysiologista tai sosiologista. Monet kuntoukselliset tutkimusalat kuten lääketiede, fysioterapia tai terveystieteet tulevat hyvin lähelle soveltavan liikunnan tutkimuksen sisältöjä, kun kohteena ovat vammaiset ja pitkäaikaisesti sairaat henkilöt ja heidän liikuntansa.

Lue lisää osoitteessa: https://www.jyu.fi/sport/fi/erityisliikunta

Soveltavan liikunnan koulutus Suomessa

Suomessa on mahdollista suorittaa soveltavan liikunnan opintoja Jyväskylän yliopiston lisäksi esimerkiksi Suomen Paralympiakomitean järjestämässä Soveltavan liikunnan verkkokoulutuksessa. Verkkokoulutuksen avulla on mahdollista kehittää omaa osaamista soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun teemoissa.

Tutustu verkkokoulutukseen osoitteessa: https://www.paralympia.fi/verkkokoulutus

 

TUVET-hanke kiittää yhteistyöstä professori Martin Blockia (University of Virginia) ja terveyden edistämisen ja soveltavan liikunnan dosentti Kwok Ngia (Itä-Suomen yliopisto).

Elokuu 2020

Universal Design for Learning – Haastattelussa professori Lauren Lieberman

 

Universal Design for Learning (UDL) on suosittu tapa toteuttaa inklusiivista pedagogiikkaa kouluissa. UDL:n juuret ovat arkkitehtuurissa, jossa tarkoituksena on luoda ympäristöjä ja tuotteita kaikkien ihmisten käyttöön. Rakennusten suunnittelu esteettömäksi pyörätuolia käyttäville henkilöille on koettu vaikeaksi, mutta universaalin suunnittelun myötä rakennukset suunniteltiin lähtökohtaisesti kaikille esteettömiksi. Tämä rakennusarkkitehtuurinen ajattelu muotoutui myöhemmin Universal Design for Learning-opiksi osaksi kasvatusta ja koulutusta.

UDL sisältää kolme perusperiaatetta:

  1. Asian esittäminen monin eri tavoin
  2. Toiminta ja ilmaisu monin eri tavoin
  3. Sitoutumisen tukeminen monin eri tavoin

 

Yllä olevalla videolla professori Lauren Lieberman kertoo kuinka opettajat voivat hyödyntää työssään UDL:ää. Lisäksi prof. Lieberman antaa esimerkkejä UDL:n perusperiaatteista ja kuinka niitä voidaan toteuttaa koulussa. Esimerkkejä voidaan hyödyntää erityisesti liikuntakasvatuksessa, kun halutaan kannustaa kaikkia oppilaita osallistumaan erilaisiin fyysisiin aktiviteetteihin. Suomessa Liikkuva koulu on maanlaajuisesti suosittu ohjelma kouluissa, mutta erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden osallistamiseksi tarvitaan lisää tietoa. Jos opettajilla ei ole riittävästi osaamista ja tietoa, se voi johtaa opettajan heikompaan minäpystyvyyden-kokemukseen. Minäpystyvyydellä viitataan opettajien käsitykseen kyvykkyydestään suoriutua opetuksesta.

Video esittelee UDL-ajattelun lyhyesti erityisesti liikuntakasvatuksessa. Lisää tietoa on saatavilla professori Liebermanin tuoreesta kirjasta Universal Design for Learning in Physical Education (julkaisija Human Kinetics, kirjoittajat Lauren Lieberman, Michelle Grenier ja Katrina Arndt).

 

TUVET-hanke kiittää yhteistyöstä professori Lauren Libermannia (The College at Brockport) ja terveyden edistämisen ja soveltavan liikunnan dosentti Kwok Ngia (Itä-Suomen yliopisto).