Toukokuu 2019
Parasta sille, joka eniten tarvitsee
Yhteiskunnalliset ilmiöt, kuten lasten monenlaisten korjaavien palveluiden tarpeen lisääntyminen, erikoissairaanhoidon liikakuormitus tai kouluakäymättömien oppilaiden kasvavat lukumäärät saattavat ja osin jopa pakottavat eri hallintokuntien edustajia yhdyspintatyöhön. Vanhat, osittain kovin hierarkkiset toimintatavat ja mallit eivät välttämättä enää toimi tehokkaasti, vaan pulmat ja tarpeet haastavat kehittämään innovatiivisia ja rohkeita ratkaisuja lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi ja ylläpitämiseksi.
Kansallisessa VIP-verkostossa (2018-2020) pohditaan ja kehitetään noin 10 000 vaativaa erityistä tukea tarvitsevan lapsen ja nuoren monialaisia palveluita. Lasten lukumäärä vaikuttaa varsin pieneltä, mutta otettaessa tarkasteluun se monialaisten ammattilaisten armeija, joka työskentelee näiden lasten ja heidän perheittensä kanssa, on se moninkertainen lasten määrään verrattuna. Talouden näkökulmaan zoomaten puhutaan erittäin suurista euromääristä.
VIP-verkosto toimii monialaisesti
VIP-verkosto on saanut reipasta alkuvauhtia yhdyspintanosteesta, joka yhteiskunnassa tällä hetkellä vallitsee. Opetus- ja kulttuuriministeriön johtama kehittämistoiminta on ollut käynnissä nyt noin vuoden. Kehittäminen tapahtuu viidellä maantieteellisellä alueella, joilla työskentelyä suunnittelee ja koordinoi monialaiset ydinryhmät. Kullakin alueella järjestetään kehittämistyön tueksi verkostopäiviä, joihin osallistuu noin 80 monialaista toimijaa sivistys-, sosiaali- ja terveystoimesta sekä erikoissairaanhoidosta. Lisäksi alueilla järjestetään maakuntapäiviä, joissa paneudutaan syvemmin maakunnan omiin kysymyksiin. Kansallisissa teemaryhmissä paneudutaan kolmeen pääaiheeseen: tällä hetkellä erityisen ajankohtaiseen kouluakäymättömyyteen sekä toiminta-alueittain järjestävään opetukseen ja kodin ulkopuolelle sijoitettuihin lapsiin.
Kyselyn alustavia tuloksia
Osallistujille suunnatun kyselyn perusteella vaikuttaisi mm. siltä, että alueiden ja kuntien väliset erot vaativan erityisen tuen palveluiden järjestäjinä vaihtelevat paljon, eikä kaikkia oman kunnankaan palveluita tunneta, eikä näin ollen myöskään maksimaalisesti hyödynnetä. Osassa kuntia palveluita ei ole tarjolla. Kellään ei tunnu olevan selkeää kokonaiskäsitystä palvelutarjonnasta, eikä myöskään esimerkiksi perheille tarjottavien palveluiden koordinointi kuulu tällä hetkellä oikeastaan kenellekään. Kysely osoitti myös, että perheiden kanssa tehtävä monenlainen yhteistyö, monialaisen yhteistyön lisääminen, varhaiskasvatukseen panostaminen sekä psykiatrisen osaamisen lisääminen kouluihin näyttäisivät olevan erityisen merkityksellisiä, kun pohditaan ennaltaehkäisevän työn kehittämistä.
Töitä tiedossa
Töitä on siis paljon tehtävänä, että saadaan aikaan pysyviä muutoksia käytännön toimintaan sekä vaativan erityisen tuen palveluissa että ennaltaehkäisyn vahvistamisessa. Keskeistä on panostaa samanaikaisesti peruspalveluiden, kuten esimerkiksi opiskeluhuollon ja varhaiskasvatuksen kehittämiseen ja perheiden varhaiseen tukeen. On hyödynnettävä nykyistä paremmin sitä osaamista, jota ammattilaisilla jo on. Ammatillista osaamista on myös lisättävä ja tehokkaita toimivia käytänteitä on jaettava ja jalostettava nykyistä systemaattisemmin.
Toisaalta on kyettävä myös kriittisesti tarkastelemaan nykyisiä toimintatapoja-ja -malleja sekä esimerkiksi resurssien jakoja. Teemmekö oikeita asioita oikeaan aikaan, saavutetaanko asetetut tavoitteet vai voisimmeko saada parempia tuloksia toimialla toisin? Osataanko vastuuttaa oikeat toimijat, hyödynnetäänkö teknologiaa?
Vaativan erityisen tuen palveluja kehittäminen turvattava hallitusohjelmassa
Näkemyksellisyyttä ja lasten tuen tarpeiden ymmärrystä sekä pitkäjänteisen kehittämisen kantavuuden ymmärrystä pitää saada kirjattua myös seuraavaan hallitusohjelmaan, jotta käynnissä oleva kehittämistyö saa jatkua pitkään. Pysyvien muutoksien ja uudistusten aikaansaaminen ei käy helposti, eikä käden käänteessä, vaan siihen tarvitaan visioita, hartiavoimin tehtyä työtä, hyvää johtamista ja päätöksentekotahtoa.
Sopii toivoa, että uusi opetus- ja kulttuuriministeri seuraa edeltäjiensä Kiurun ja Grahn-Laasosen esimerkkiä ja nostaa vaativan erityisen tuen kehittämisen sydämenasiakseen. Vuonna 2015 Krista Kiuru (sd) asetti useiden kenttähavaintojen ja mm. VETURI-tutkimus- ja kehittämishankkeen tuloksien pohjalta työryhmän pohtimaan vaativan erityisen tuen kehittämistä. Monialainen työryhmä laati työskentelynsä sinetiksi ansiokkaan 12 kehittämisehdotuksen raportin. Yksi ehdotuksista oli Vaativan erityisen tuen VIP-verkoston perustaminen, jonka Sanni Grahn-Laasonen (kok.) omalla ministerikaudellaan käynnisti ja jota kohtaan hän osoitti erityistä kiinnostusta.
Terhi Ojala, VIP-verkoston kansallinen koordinaattori ja Anne Vierelä, VIP-ohjausryhmän jäsen