Avainsana-arkisto: sairaalaopetus

Syyskuu 2019

Treffeillä sairaalakoulussa

Tapasimme Kukkulan koulun (sairaalakoulu) rehtorin Maija Juoperin ja varajohtaja, erityisopettaja Nea Porsanger-Rintalan. Kävimme kiinnostavan keskustelun vaativan erityisen tuen teemoista.

Mitä vaativa erityinen tuki on sairaalakoulussa toimivien mielestä?

– Se on hyvä kysymys. Jo kun ensi kerran tämän termin kuuli, siitä syntyi tosi paljon keskustelua. Pohdittiin sitä, että onko tää nyt tuen portaiden neljäs porras. Äkkiä se ajatus tyrmääntyi, pohtivat Maija ja Nea.

– Mutta ei kai tässä vieläkään ole tarkkaa konsensusta, että mistä on kyse, he jatkavat. Selvää tuntuu olevan, että kyllä termi viittaa vammaisuuteen, autismiin ja heidän opetukseensa. Ja varmasti myös luokissa, joissa on lapsilla emotionaalisuuteen liittyviä tarpeita, on vaativan erityisen tuen tarvetta. Ja psyykkinen oireilu kuuluu mukaan.

Maija Juoperi ja Nea Porsanger-Rintala korostavat mielellään, että kun puhutaan sairaalaopetuksesta puhutaan pedagogisesta kuntoutuksesta, jossa varmasti on samaa kuin ns. ”vaativassa erityisessä tuessa”. Molemmat sisältävät kuntoutuksellisia elementtejä, kuten yhteistyötä eri tahojen kanssa.

Mitä pedagoginen kuntoutus on?

– Kuntoutus sana on ehkä opetuksen yhteydessä vieras termi tai ainakin sitä vältellään, pohtii Nea.  Sairaalakouluissa se on tuttu ja sen yhteydessä painotetaan sanaa pedagoginen. Kyseessä on se tontti kokonaiskuntoutuksessa, jota voidaan opetuksen piirissä ottaa haltuun. Ihan selvää on, että lapsen ja perheen tilanne on nähtävä laajasti, jossa sitten erilaiset toimijat toivottavasti toimivat aina sen ymmärtäen.

Koulunkäynnin lisäksi oppilaalla on mm. hoidollista kuntoutusta ja erilaisia terapioitakin. Koko palvelujärjestelmä saattaa olla osallisena lapsen ja perheen elämässä. Erikoissairaanhoito, monet vammaispalvelujen järjestäjät, sosiaalitoimi, perhetyö. Ja monta muuta. Ja tavat tukea ovat monenlaisia: on ohjausta, neuvontaa ym.

– Me sairaalakoulussa lähestytään lasta pedagogiikan tulokulmasta. Vaikka lapsi ja perhe on kokonaisuus, niin sen kokonaisuuden täytyy jotenkin rakentua siinä verkostossa ja yhteistyössä mutta, kuitenkin pitää pitää huoli siitä, että ei mennä kenenkään toisen alueelle säätämään, summaavat Maija ja Nea.

– Me ajatellaan, että se pedagoginen kuntoutus on sellaista, jossa hyödynnetään sitä koulua oppimisympäristönä ja opetussuunnitelman sisältöjä. Tämä kaikki hyödyttää lapsen kokonaiskehitystä niillä taidoilla ja tiedoilla ja kykyprofiileilla mitä sillä hetkellä on. Kuntoutus ei saisi segregoitua erilleen siitä mitä on luonnollista lapsen elämässä.

Mitkä asiat huolestuttavat?

Huolestuttava uutinen viime aikoina on ollut tieto siitä, miten monet (perus)koululaiset eivät mene kouluun, keskeyttävät sen ja jäävät kotiin.

– Meillähän kasvaa hirveen hurjaa vauhtia myös tällaset, monitarpeiset lapset ja ne, joilla on Jyväskylän seudullakin sijoitus kodin ulkopuolelle. Lisäksi on voitu seurata lastensuojeluyksiköitten määrän hurjaa kasvua. Näissä yksiköissä voi olla todella monenlaisia taustoja ja ihan elämänkokemuksia. Sitten on vielä se, että tuntuu, ettei löydy oikeaa paikkaa ja lapset saattavat päätyä laitosolosuhteisiin.

Vaativa opetustyö

Huolestuttavat asiat ajavat pohtimaan opettajien, rehtorien ja muun kouluväen jaksamista. Johtaminen ja yhteisöllisyys ovat tärkeitä kohteita, kun mietitään miten aletaan vaikuttaa siihen, että koulua on kaikille ja kaikilla on hyvinvointia koulussa. Pitäisi olla myös tarkkana, ettei kaikki puhe koulusta ole ”ongelmakeskeistä huolipuhetta.”

– Itse johtajana aattelen et yks johtamisen, suurimpia elementtejä on sen puhumisen kulttuurin johtaminen. Eli tavallaan työyhteisön elinvoima kehittyy ja elää siinä sen kulttuurissa, että mitä se ihmisten välinen vuorovaikutus on. Luovat tavat toimia rakennetaan yhteisessä puheessa. Näin Maija miettii ja jatkaa, että itse ei puhu muutosjohtamisesta vaan muutoksessa johtamisesta. Muutos on jatkuvaa ja usein myös hidasta!

Mitä opettajankoulutusten pitäisi hoksata tässä ajassa?

Keskustelun aikana syntyy pieni lista mitä voisi olla syytä huomata ottaa esille tulevien opettajien kanssa. Listaan saatiin seuraavaa: itsensä johtamisen taidot, kyky kuulla itseä vuorovaikutuksessa toisten kanssa, kyky tehdä yhteistyötä rohkeasti, spontaanisti, joustavasti ja toisia kuullen. Negatiivisen puheen katkaiseminen on myös hyvä taito.

Rohkeus nousee keskustelussa erityisesti esille. Maija ja Nea toteavat, että aika usein ”varman päälle pelaaminen” jähmettää kehitystä. On rohkeaa toimia nopeastikin syntyneen tilanteen vaatimusten mukaisesti.

Lopuksi

Kiitos yhteisestä keskusteluhetkestä! Tätä keskustelua monien muidenkin kentän edustajien kanssa on saatu jatkaa, sillä opettajia ja rehtoreita on lähtenyt mukaan suunnitelmaan uutta opetussuunnitelmaa erityispedagogiikkaan Jyväskylän yliopistossa.

 

Raija Pirttimaa, dosentti (Jyväskylän yliopisto), TUVET-hanke

Kiitämme yhteistyöstä:

Rehtori Maija Juoperi, Kukkulan koulu

Varajohtaja, erityisopettaja Nea Porsanger-Rintala, Kukkulan koulu