Syyskuu 2019

Treffeillä sairaalakoulussa

Tapasimme Kukkulan koulun (sairaalakoulu) rehtorin Maija Juoperin ja varajohtaja, erityisopettaja Nea Porsanger-Rintalan. Kävimme kiinnostavan keskustelun vaativan erityisen tuen teemoista.

Mitä vaativa erityinen tuki on sairaalakoulussa toimivien mielestä?

– Se on hyvä kysymys. Jo kun ensi kerran tämän termin kuuli, siitä syntyi tosi paljon keskustelua. Pohdittiin sitä, että onko tää nyt tuen portaiden neljäs porras. Äkkiä se ajatus tyrmääntyi, pohtivat Maija ja Nea.

– Mutta ei kai tässä vieläkään ole tarkkaa konsensusta, että mistä on kyse, he jatkavat. Selvää tuntuu olevan, että kyllä termi viittaa vammaisuuteen, autismiin ja heidän opetukseensa. Ja varmasti myös luokissa, joissa on lapsilla emotionaalisuuteen liittyviä tarpeita, on vaativan erityisen tuen tarvetta. Ja psyykkinen oireilu kuuluu mukaan.

Maija Juoperi ja Nea Porsanger-Rintala korostavat mielellään, että kun puhutaan sairaalaopetuksesta puhutaan pedagogisesta kuntoutuksesta, jossa varmasti on samaa kuin ns. ”vaativassa erityisessä tuessa”. Molemmat sisältävät kuntoutuksellisia elementtejä, kuten yhteistyötä eri tahojen kanssa.

Mitä pedagoginen kuntoutus on?

– Kuntoutus sana on ehkä opetuksen yhteydessä vieras termi tai ainakin sitä vältellään, pohtii Nea.  Sairaalakouluissa se on tuttu ja sen yhteydessä painotetaan sanaa pedagoginen. Kyseessä on se tontti kokonaiskuntoutuksessa, jota voidaan opetuksen piirissä ottaa haltuun. Ihan selvää on, että lapsen ja perheen tilanne on nähtävä laajasti, jossa sitten erilaiset toimijat toivottavasti toimivat aina sen ymmärtäen.

Koulunkäynnin lisäksi oppilaalla on mm. hoidollista kuntoutusta ja erilaisia terapioitakin. Koko palvelujärjestelmä saattaa olla osallisena lapsen ja perheen elämässä. Erikoissairaanhoito, monet vammaispalvelujen järjestäjät, sosiaalitoimi, perhetyö. Ja monta muuta. Ja tavat tukea ovat monenlaisia: on ohjausta, neuvontaa ym.

– Me sairaalakoulussa lähestytään lasta pedagogiikan tulokulmasta. Vaikka lapsi ja perhe on kokonaisuus, niin sen kokonaisuuden täytyy jotenkin rakentua siinä verkostossa ja yhteistyössä mutta, kuitenkin pitää pitää huoli siitä, että ei mennä kenenkään toisen alueelle säätämään, summaavat Maija ja Nea.

– Me ajatellaan, että se pedagoginen kuntoutus on sellaista, jossa hyödynnetään sitä koulua oppimisympäristönä ja opetussuunnitelman sisältöjä. Tämä kaikki hyödyttää lapsen kokonaiskehitystä niillä taidoilla ja tiedoilla ja kykyprofiileilla mitä sillä hetkellä on. Kuntoutus ei saisi segregoitua erilleen siitä mitä on luonnollista lapsen elämässä.

Mitkä asiat huolestuttavat?

Huolestuttava uutinen viime aikoina on ollut tieto siitä, miten monet (perus)koululaiset eivät mene kouluun, keskeyttävät sen ja jäävät kotiin.

– Meillähän kasvaa hirveen hurjaa vauhtia myös tällaset, monitarpeiset lapset ja ne, joilla on Jyväskylän seudullakin sijoitus kodin ulkopuolelle. Lisäksi on voitu seurata lastensuojeluyksiköitten määrän hurjaa kasvua. Näissä yksiköissä voi olla todella monenlaisia taustoja ja ihan elämänkokemuksia. Sitten on vielä se, että tuntuu, ettei löydy oikeaa paikkaa ja lapset saattavat päätyä laitosolosuhteisiin.

Vaativa opetustyö

Huolestuttavat asiat ajavat pohtimaan opettajien, rehtorien ja muun kouluväen jaksamista. Johtaminen ja yhteisöllisyys ovat tärkeitä kohteita, kun mietitään miten aletaan vaikuttaa siihen, että koulua on kaikille ja kaikilla on hyvinvointia koulussa. Pitäisi olla myös tarkkana, ettei kaikki puhe koulusta ole ”ongelmakeskeistä huolipuhetta.”

– Itse johtajana aattelen et yks johtamisen, suurimpia elementtejä on sen puhumisen kulttuurin johtaminen. Eli tavallaan työyhteisön elinvoima kehittyy ja elää siinä sen kulttuurissa, että mitä se ihmisten välinen vuorovaikutus on. Luovat tavat toimia rakennetaan yhteisessä puheessa. Näin Maija miettii ja jatkaa, että itse ei puhu muutosjohtamisesta vaan muutoksessa johtamisesta. Muutos on jatkuvaa ja usein myös hidasta!

Mitä opettajankoulutusten pitäisi hoksata tässä ajassa?

Keskustelun aikana syntyy pieni lista mitä voisi olla syytä huomata ottaa esille tulevien opettajien kanssa. Listaan saatiin seuraavaa: itsensä johtamisen taidot, kyky kuulla itseä vuorovaikutuksessa toisten kanssa, kyky tehdä yhteistyötä rohkeasti, spontaanisti, joustavasti ja toisia kuullen. Negatiivisen puheen katkaiseminen on myös hyvä taito.

Rohkeus nousee keskustelussa erityisesti esille. Maija ja Nea toteavat, että aika usein ”varman päälle pelaaminen” jähmettää kehitystä. On rohkeaa toimia nopeastikin syntyneen tilanteen vaatimusten mukaisesti.

Lopuksi

Kiitos yhteisestä keskusteluhetkestä! Tätä keskustelua monien muidenkin kentän edustajien kanssa on saatu jatkaa, sillä opettajia ja rehtoreita on lähtenyt mukaan suunnitelmaan uutta opetussuunnitelmaa erityispedagogiikkaan Jyväskylän yliopistossa.

 

Raija Pirttimaa, dosentti (Jyväskylän yliopisto), TUVET-hanke

Kiitämme yhteistyöstä:

Rehtori Maija Juoperi, Kukkulan koulu

Varajohtaja, erityisopettaja Nea Porsanger-Rintala, Kukkulan koulu

Helmikuu 2019

Tutkimusperustaisia menetelmiä vaativaan erityiseen tukeen

Vaativaa erityistä tukea tarvitsevien lasten opetus ja kuntoutus edellyttävät vankkaa pedagogista asiantuntemusta ja erityistä pedagogista herkkyyttä. Suuren ammatillisen haasteen edessä opettajille voi herätä monia kysymyksiä ja joskus saatetaan tuntea yksinäisyyttäkin.

Haasteen aiheuttamaa kuormitusta voi vähentää tieto menetelmistä, jotka tutkitusti edistävät juuri oman kohderyhmän oppilaiden oppimista mahdollisimman tehokkaasti. Yksi TUVET-hankkeen monista tehtävistä on koota ja levittää tutkimusperustaista tietoa vaativan erityisen tuen pedagogista ratkaisuista. Olemme hankkeessa sitoutuneet siihen, että opiskelijoiden, opettajien ja (opettajan)kouluttajien osaamista kehitetään tutkimustyöhön perustuvalla koulutuksella.

Etsimmekö siis taikasauvaa, joka yhdellä heilautuksella ratkaisee kaikki opetuksessa koetut haasteet? Käännämmekö esiin viisasten kiven, joka kertoo miten vaativissa tilanteissa tarvittava opetus ja yhteistyö sujuu aina vain sulavammin? Keksimmekö jotain aivan ennenkuulumatonta uutta opetukseen?

Ei ihan.

Etsimme ja kokoamme yhteen tutkimukseen perustuvaa tietoa tehokkaista opetusmenetelmistä, niin että ammattilaiset saisivat ne käyttöönsä mahdollisimman helposti.  Verkosta tietoa etsiessään saattaa törmätä myös sellaisiin menetelmiin ja ohjelmiin, jotka eivät edistäkään oppimista, tai jotka saattavat olla jopa haitallisia. Vakuuttavalta kuulostavien myyntipuheiden alta voikin paljastua pelkkää tyhjää.

Erityistä huomiota kiinnitämme sellaisiin pedagogisiin ratkaisuihin, jotka ovat Suomessa ehkä uusia, mutta pohtimisen ja kokeilemisen arvoisia. Lisäksi kyselemme opetuksen toteuttajilta mitä sellaisia hyviä käytänteitä ja toimintamalleja on jo olemassa, joista muidenkin olisi mahdollista saada uusia ideoita tai vahvistusta omalle työlleen.

Suomalaiset opettajat ovat korkeasti koulutettuja ammattilaisia, jotka viime kädessä päättävät mitä menetelmiä työssään käyttävät. Päätöksenteko edellyttää, että tieto tieteellisesti testatuista menetelmistä on opettajien saatavilla. Tiedon kokoaminen yhteen paikkaan sujuvoittaa myös monialaista yhteistyötä: kun kaikki puhuvat samoilla käsitteillä, on oman osaamisen jakaminen helpompaa.

Etsiessämme ratkaisuja vaativaan erityiseen tukeen olemme kaikki samalla puolella: opettajat, opettajankouluttajat, opetuksen monialaiset toimijat ja tutkijat. Yhteisenä tavoitteenamme on jokaisen oppilaan paras mahdollinen oppiminen ja sujuva koulunkäynti. Se on vaativa työ, mutta ennen kaikkea yhteinen työ.

 

Elina Talja, projektitutkija, Jyväskylän yliopisto

Raija Pirttimaa, dosentti, Jyväskylän yliopisto

 

 

 

Tammikuu 2019

TUVET-hankkeen lähtökohtia

Suomalainen kasvatus- ja koulutusjärjestelmä on saanut paljon positiivista huomiota maailmalla. Menestyksen taustalta on tunnistettu useita tekijöitä ja yhden niistä on arvioitu olevan oppilaiden saama joustava tuki varhaiskasvatus- ja kouluvuosien aikana. Oppilaan oikeutta tukeen linjataan muun muassa perusopetuslaissa, jonka 4 § 1 momentin mukaan ”oppilaalla on oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta, oppilaanohjausta sekä riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä”. Valtioneuvoston asetus 422/2012 täydentää perusopetuslakia ja sen 4 § mukaan ”koulun toimintakulttuurin ja oppimisympäristöjen tulee olla turvallisia ja terveellisiä, huomioida oppilaiden yksilölliset tarpeet niin, että huomiota kiinnitetään oppimisen esteiden ja oppimisvaikeuksien varhaiseen tunnistamiseen ja tukitoimien oikea-aikaiseen kohdentumiseen sekä syrjäytymisen ehkäisemiseen.”

Käytännössä oppilaiden tarvitsemaa tukea tarjotaan kolmiportaisesti, vaikkei laki varsinaisesti linjaa tuen antamisen muotoa. Kolmiportaisessa tukimallissa yleistä tukea annetaan oppilaalle, joka on tilapäisesti jäänyt jälkeen opinnoissaan, tehostettua tukea annetaan oppilaalle, joka tarvitsee oppimisessaan tai koulunkäynnissään säännöllistä tukea tai samanaikaisesti useita tukimuotoja. Mikäli tehostetun tuen toimenpiteet eivät ole riittävät, oppilas voi saada erityistä tukea. Vaikka kolmiportainen tukimalli luo selkeän raamin tuen järjestämiselle, peruskoulussa on arvioitu olevan vuosittain noin 10 000 oppilasta, jotka tarvitsevat vaativaa erityistä tukea. Vaativaa erityistä tukea tarvitseva oppilas voi olla minkä tahansa kolmiportaisen tuen piirissä, mutta joka tarvitsee moniammatillista ja usein myös intensiivistä tukea oppimisen tueksi. Vaativa erityinen tuki ei ole siten neljäs tuen taso vaan keino, jolla voidaan annettavaa tukea tehostaa lapsen tarpeita vastaavaksi.

Vaativa erityinen tuki-käsite otettiin käyttöön Helsingin ja Jyväskylän yliopistojen yhteisessä̈ tutkimus- ja kehittämishanke VETURIssa (2011-2015), jossa kehitettiin ja selvitettiin peruskoulussa annettavaa opetusta ja oppilaiden tukea. Vuonna 2015 Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti vaativan erityisen tuen kehittämisryhmän, jonka työskentelyn lopputuloksena syntyi Vaativa erityinen tuki esi- ja perusopetuksessa -raportti. Raportissa linjataan toimenpiteitä, joilla voidaan vastata vaativaa erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden tarpeisiin entistä paremmin. Raportissa esitetään monia kehittämisehdotuksia, joista TUVET-hankkeessa keskitytään erityisesti vaativaan erityiseen tukeen liittyvän sivistys-, sosiaali- ja terveystoimen moniammatillisten yhteistyön joustavoittamiseen sekä opettajankoulutuksen ja täydennyskoulutuksen kehittämiseen.

Nelson Mandela on joskus todennut, että koulutus on voimakkain ase, jolla voimme muuttaa maailmaa. Me TUVET-hankkeessa uskomme myös tähän. Kouluttamalla tulevia ja jo työssä olevia opettajia ja muita ammattilaisia voimme parhaiten kehittää tukea, jota vaativaa erityistä tukea tarvitseva lapsi tarvitsee kasvaakseen ja oppiakseen.

Eija Kärnä, professori, hankkeen vastuullinen johtaja, Itä-Suomen yliopisto

 

Alla olevalla tallenteella Aino Äikäs (yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto) kertoo vaativan erityisen tuen käsitteestä:

Tutustu myös tallenteella mainittuun OKM:n kehittämisryhmän loppuraporttiin:

Vaativa erityinen tuki esi- ja perusopetuksessa