Huhtikuu 2020

Tavoitteiden vaatimustason pohdintaa

 

Perusopetuksen opetussuunnitelmassa sana ”tavoite” esiintyy monta sataa kertaa. Suunnitelmassa kerrotaan mihin tavoitteisiin koko peruskoulu tähtää ja miten koulutuksen järjestäjän tulee ottaa asetetut tavoitteet huomioon. Myös oppilaille asetettavia tavoitteita kuvataan. Ne ovat usein luettavissa ohjeina opettajille, miten tulee toimia. Esimerkiksi äidinkielen opetuksen kohdalla opastetaan opettajaa seuraavin sanoin: ”… ohjata ja innostaa oppilasta lukutaidon oppimisessa ja tekstien ymmärtämisen taitojen harjoittelussa sekä auttaa häntä tarkkailemaan omaa lukemistaan.” (Löytyy kohdasta Suomen kieli ja kirjallisuus – oppimäärän opetuksen tavoitteet vuosiluokilla 1–2, sivulta 109). Sivulta 74 löytyy ohje: ”Tavoitteet asetetaan siten, että ne ovat saavutettavissa olevia ja oppilaalle mielekkäitä”. Ja tästä päättää opettaja. Onneksi näin, sillä olisi kai aika teknistä poimia tavoite valmiista listasta. Mutta miten asettaa mielekäs ja saavutettava tavoite?

Millainen vaatimustaso on hyvä? Sen pitää olla korkealla, vaatii opetusta tutkinut Hattie (2009, 164). Kun tavoitetaso on korkea, saadaan hyviä oppimistuloksia. Näin myös erityisopetuksessa, summaa Hattie. Jos taas tavoite on tuskallisen korkealla, oppilaan näkökulmasta saavuttamattomissa, oppiminen estyy. Miten siis määritellä juuri sopiva vaatimustaso, ja samalla pitää odotukset mahdollisimman korkeina, mutta ilman painostusta?

Kokenut erityisopettaja, KT Piia Ruutu kertoo, miten hän ja kollegansa ottivat oppilaan mukaan pohtimaan omien tavoitteidensa vaatimustasoa. Piia korostaa tässä työssä ennakkotyön tärkeyttä. Lapsen ja hänen läheisten aikuistensa yhteisissä keskusteluissa ennen tavoitteiden asettamista jäsennetään yhteistä ymmärrystä siitä, miten eri tilanteet ja asiat sujuvat. Piia kertoo, että Resetti-toiminnassa käytetään ns. liikennevaloja. Vihreällä värillä havainnollistetaan se mikä sujuu ja onnistuu itsenäisesti ja monissa erilaisissa tilanteissa. Keltaisella värillä hahmotetaan se, mikä vaatii ponnistelua ja pinnistelyä. Kun joku toiminta, harjoittelu tms. tuntuu ”keltaiselta” ollaan tekemisissä sellaisen asian kanssa missä taito on kehittymässä, onnistuminen on mahdollista ja odotettua. Mutta myös kuormitus voi olla suurta ja mahdollisuudet epäonnistua ovat olemassa. Kun oppilas ponnistelee uuden asian oppimiseksi, hän saattaa tarvita apua, ja voi olla, että hetkellisesti alkaa tuntua siltä, että nyt menee jo punaisen puolelle. Eli oppilas tarvitsee aikuisen apua selvitäkseen eteenpäin. Värejä voidaan käyttää siis paitsi suunnittelussa, myös suoraan tilanteissa. Näin oppilas itsekin havaitsee tavoitteiden vaatimustason omassa oppimisessaan.

No mitäs jos tavoitetta ei saavuteta? Silloin on hyvä tarkistaa kaikki lähtökohdat, jotka johtivat tavoitteen asettamiseen.  Voihan olla, että osatehtävät tai välietapit ovat liian isoja tai kaukana toisistaan. Liian laaja tehtäväkokonaisuus ilman saavutuksia voi heikentää motivaatiota. Vai olisiko sittenkin niin, että tavoite on liian helppo? Joskus saa kuulla, että vaatimustason nostaminen saattaakin yllättäen parantaa tulosta! Mutta syytä lienee tarkastella myös mitä menetelmiä käyttää opetuksessa tai pohtia omaa opetustyyliään. Ja tämä on pedagogista viisautta.

 

Raija Pirttimaa, dosentti, Jyväskylän yliopisto

Haastattelussa ohjaava opettaja, KT Piia Ruutu, Valteri

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.