Vierailijakirjoitus

Kuinka kehittää toiminta-alueittaista opetusta ja opetussuunnitelmaa?

Vaativaan erityiseen tukeen liittyen haastateltiin toiminta-alueittaista opetussuunnitelmaa käyttäviä erityisopettajia. Haastatteluaineisto tähän tutkimukseen saatiin 88 opettajalta, jotka kertoivat näkemyksensä otsikon kysymykseen. He esittivät monia kehittämiskohteita ja selkeitä ehdotuksia. Jaottelimme tutkimuksemme löydöt kolmeen ryhmään sen mukaisesti, miten koulureformien tutkija Michael Fullan (2009) kehittämisen tasot ilmaisee. Ne jakaantuivat opetussuunnitelmaan, kouluun ja yhteiskuntaan.

Toiminta-alueittaista opetussuunnitelmaa pidettiin liian suurpiirteisenä, se ei huomioi tarpeeksi taitotasoeroja tai jatko-opintoja. Selkeiden tavoitteiden puuttuminen opetussuunnitelmasta saattaa aiheuttaa opettajissa epävarmuutta ja riittämättömyyden tunnetta. Tulkinnanvaraisuus voi ajaa oppilaat eriarvoiseen asemaan opetuksen suhteen, sillä opettajat toteuttavat opetusta jokainen tavallaan. Lisäksi opettajat pohtivat, milloin valita toiminta-alueittainen ja milloin taas oppiainejakoinen yksilöllistetty opetus. Tämän vuoksi toiminta-alueittaista opetussuunnitelmaa on päivitettävä ja kehitettävä perusopetuksen opetussuunnitelman mukana, mikäli sitä halutaan ylläpitää.

Koulun tasolla kehittämistä kaipaa yhteistyö oppilaan kanssa toimivien tahojen välillä. Tällaisia toimijoita ovat esimerkiksi muut erityisopettajat, yleisopetuksen opettajat, oppilaan huoltajat, terapeutit sekä asumisyksiköiden työntekijät. Yhteistyöllä voitaisiin mahdollistaa matalan kynnyksen integraatiota esimerkiksi päivittäisillä kohtaamisilla arjessa. Opettajat toivoivat kehittämistä myös kouluyhteisön jäsenten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Hyvinvointia heikentäviksi asioiksi koettiin muun muassa oppilaiden aggressiivinen käytös, henkilökunnan uupuminen ja sitä kautta työntekijöiden tiheä vaihtuvuus.

Yhteiskunnan tasolla tulisi erityisesti kiinnittää huomiota asenteiden vaikutukseen toiminta-alueittaisen opetuksen asemaan kouluyhteisössä ja yhteiskunnassa. Asenteet saattavat näkyä muun muassa toiminta-alueittaiseen opetukseen kohdennettavissa resursseissa kuten materiaalien, tilojen ja täydennyskoulutuksen saatavuudessa. Toiminta-alueittaista opetusta tulisi tuoda kaikkien tietoon, sillä opettajien mukaan johdon, opettajien eikä ohjaajien koulutus anna tarpeeksi valmiuksia aiheesta ja näin ollen toiminta-alueittainen opetus koetaan vieraaksi koulun sisälläkin.

Suomalaisen koulun kehittämistyössä opettajien näkemykset on hyvä ottaa huomioon, sillä he tuntevat käytännöt. Jatkossa olisi hyvä kiinnittää huomiota myös opetusmateriaalien tuottamiseen sekä kohdennetun täydennyskoulutuksen saatavuuteen. Tarkentamalla toiminta-alueittaista opetussuunnitelmaa, lisäämällä yhteistyötä eri ammattiryhmien välillä ja muuttamalla asenneilmapiiriä yhteiskunnassa voitaisiin peruskoulussa turvata jokaiselle oppilaalle tasa-arvoisempi opetus.

Tutkimus on toteutettu INTO-hankkeessa, jossa selvitetään toiminta-alueittain järjestettävän opetuksen nykyistä tilannetta. Hankkeessa on haastateltu ympäri Suomea opettajia, jotka opettavat haastatteluhetkellä oppilasta tai oppilaita, joiden opetus on järjestetty toiminta-alueittain. Lue lisää INTO-hankkeesta: (https://www2.helsinki.fi/fi/tutkimusryhmat/erityispedagogiikan-tutkimusryhma/vaativa-erityinen-tuki/tutkimukset-ja-hankkeet)

 

Elina Kasakkamäki, KM & Julia Kiviranta, KM
Jyväskylän yliopisto

 

Lähteet:

Fullan, M. (2009). Introduction to The Challenge of Change: Purposeful Action at Work. Teoksessa Fullan, M. (toim.) The Challenge of Change: Start School Improvement Now! (s. 3–8). (2. painos) California: Corwin.

Kasakkamäki, E. & Kiviranta, J. (2021). Toiminta-alueittaisen opetuksen kehittämistarpeet opettajien kokemana. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä. Saatavilla: http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-202103021814

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.