Yhteistä työtä

 

TUVET-hankkeen voima on kolmen yliopiston ja Valterin yhteistyö sekä vahva linkki VIP-verkoston toimintaan. Siitä olemme hyvin yksimielisiä. Hankeaikana olemme saaneet tilaisuuden tutustua myös siihen miten eri yliopistossa ja erityisopettajien koulutuksissa opetus järjestetään. Yhdessä olemme tarkimmin tietysti perehtyneet siihen miten vaativa erityinen tuki/vaativa tuki tulee esille opetuksessa. Kaikissa kolmessa yliopistossa on opetusta tästä teemasta. Olemme tehneet analyysia siitä mitä opetus pitää sisällään ja mitä palautetta opetuksesta on annettu. Lisäksi olemme tarkastelleet materiaaleja ja suoritustapoja. Hankkeen aikana olemme myös yhteistyössä kehittäneet opintojaksojen sisältöjä ja materiaaleja, vaihtaneet ideoita ja kehitelleet uusia. Yhdessä pohtiminen ja asioiden eteenpäin vieminen on ollut antoisaa ja mielenkiintoista. Kaikesta tästä raportoidaan TUVET:n loppuraportissa. Nyt voinee jo paljastaa, että olemme tulleet siihen tulokseen, että yliopistot voisivat tehdä vielä vahvempaa yhteistyötä saman sisältöisten ja osin myös aivan samoja tavoitteita kurkottelevien opintojaksojen suhteen.

Eri mittaisten yliopistouriemme aikana tasaisin väliajoin on erilaisissa yhteyksissä ollut puhetta yhteisestä erityispedagogiikan perusopintojen kokonaisuudesta. Aihe on jälleen kerran nostanut päätään myös tämän hankkeen aikana. Voisimmeko kenties ottaa mallia psykologian opintojen vakiintuneesta käytännöstä, jossa Psykonetin kautta psykologian perusopinnot ovat suoritettavissa kansallisesti?

Mikäli saman tien emme yhteisen perusopintokokonaisuuden kehittämiseen ottaudu tai ehdi lähteä, voisimmeko rakentaa yhteistä oppimateriaalia ja laittaa ajoittain aika vähäisetkin opetuksen suunnittelutunnit yhteen? Voisimme kenties saavuttaa yhdessä enemmän kuin yksin?

No häviäisikö siinä samalla joka yliopiston omaleimaisuus ja kunkin opettajan oma persoonallinen tyyli? Voisiko enää painottaa omia tutkimuslöytöjään opetuksessa? Joutuisivatko kaikki sulloutumaan samaan, ehkä ahtaaseen muottiin?  Tämmöistä tuskin kukaan haluaa. Toisaalta voisihan joskus, ja useammin, opettaa vaikka yhdessä ja ammentaa tutkimuslöydöksiään yhteisopetuksen keinoin. Eikö se samalla toimisi esimerkkinä tuleville opettajille?

Ehkä voisimme löytää jonkin yhteisen formaatin, niin kuin tv-ohjelmissa. Kyseessä olisi eräänlainen ”runko”, joka olisi toistettavissa ja osin myös muunneltavissa kunkin opintojakson tarpeisiin. Tai ehkä voisimme luoda materiaalia ja sisältöjä verkkoon yhteiseen käyttöön.

Työryhmässämme on myös muisteltu. Parikymmentä vuotta sitten YLE julkaisi tallennesarjan ”Yhteiset lapsemme”, jota oli ideoimassa väkeä monesta eri yliopistosta. Ehkä myös joku teistä lukijoista muistaa tämän? Ammattilaiset Yleltä toteuttivat korkealaatuiset opetusvideot, joissa käsiteltiin monipuolisesti erityispedagogiikan sisältöjä. Sen jälkeen eri yliopistoissa opettajat käyttivät materiaalia haluamallaan tavalla. Muistomme tästä yhteisestä tallennesarjasta olivat hyviä!

TUVET alkaa päättyä, mutta yhteistyö jää elämään, sillä olemme verkostoituneet hienosti! Mainittakoon, että kaikki TUVET:ssa mukana olevat yliopistot jatkavat edelleen HOHTO-hankkeessa, jossa on mukana lähes kaikki opettajia kouluttavat yliopistot. Hyvinvoinnin ja oppimisen tuki opettajankoulutuksessa -hankkeessa vahvistetaan opettajankouluttajien osaamista inkluusiosta ja erityispedagogiikasta. Kurkatkaapa hohdokkaita sivuja https://www.hohto-hanke.net/

Lisäksi TUVET-hankkeesta saamamme opit ja oivallukset jatkuvat ja laajenevat varhaiskasvatuksen kentälle uuden OPH:n rahoittaman koulutushankkeen ”Vaativa tuki varhaiskasvatuksessa” myötä sekä samoja teemoja käsitellään myös ammatilliseen koulutukseen kohdistuvassa koulutushankkeessa ”Vaativaa erityistä tukea -perusopetuksessa ja toisella asteella”. Molemmissa on mukana meitä TUVET:n toimijoita.

 

Kirjoittajat:

Raija Pirttimaa (JY), Aino Äikäs (UEF) ja Henri Pesonen (HY)

Pedagogiikka ja huikea Kasvun tuki

 

Raikkaasti organisoitu, monitoimijainen TUVET-hanke tuloksineen ja tuotoksineen on siivittänyt opetus- ja kasvatushenkilöstön tutkimusperustaisen osaamisen vahvistamisen myötätuuliseen keskusteluun. Hanke teki tutkimusperustaisuudesta kiinnostavaa, helpommin ymmärrettävää ja ehkäpä jopa peräti haluttavaa.

Innostavat keskustelut ovat inspiroivaa mannaa mielikuvitukselleni ja haaveilleni ja onkin hauskaa välillä antaa niiden liitää korkeuksiin. Yksi haaveistani on tutkimuksellisuuden ja tutkimusperustaisuuden leimahtaminen kaiken kattaviin iloisiin liekkeihin kouluissa ja varhaiskasvatuksessa modernilla, inspiroivalla ja helppokäyttöisellä tavalla. Olisipa mahtavaa, jos kasvattajat ja opettajat voisivat vaivatta valita käyttöönsä pedagogisia malleja ja menetelmiä, joiden vaikuttavuus pohjautuu tietoon, arvioituun näyttöön ja varmuuteen. Tällä päästäisiin ja päästettäisiin rohkeasti irti osin edelleenkin vallalla olevasta ”mutusta”, jossa valintoja ohjaavat esimerkiksi tapa, tottumus tai se, ettei muista vaihtoehdoista löydy tai ole tietoa käytettävissä.

Kasvatus- ja opetustoimen tarpeisiin tarvitaan upean ja selkeätoimisen Kasvun tuki- tietolähteen kaltainen sähköinen sisarsivusto, josta näppärästi löytyvät käytännössä kokeillut, testatut ja vaikuttaviksi arvioidut pedagogiset mallit ja menetelmät arjen valintoja vahvistamaan. Itlan ylläpitämä Kasvun tuki-portaali on varhaisen tuen valintojen aarreaitta lasten ja perheiden tukemiseksi. Portaalin sivuilla todetaan Kasvun tuen olevan varhaisen tuen päivittyvä tietolähde ammattilaisille lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Kasvun tuki kokoaa tutkimuskirjallisuuden ja kertoo menetelmien vaikuttavuudesta yleistajuisesti.

Miltäs kuulostaisi: ”Opetuksen tuki on päivittyvä pedagoginen tietolähde ammattilaisille lasten ja nuorten oppimisen ja koulunkäynnin edistämiseksi. Opetuksen tuki kokoaa pedagogisia ja erityispedagogisia malleja ja menetelmiä ja kertoo niiden vaikuttavuudesta yleistajuisesti”?

Opetuksen tuessa luokiteltaisiin Kasvun tuen logiikalla puolueettoman arviointiprosessin jälkeen pedagogisille malleille ja menetelmille joko vahva dokumentoitu näyttö, kohtalainen dokumentoitu näyttö, vähäinen dokumentoitu näyttö, tai jossain tapauksissa arviointi voi osoittaa, ettei ole riittävää tutkimusnäyttöä tai dokumentoitua vaikuttavuusnäyttöä. Olisipa upeaa opettajana päästä arvioituja malleja vertailemaan ja niistä valitsemaan.

Mikä puolueeton taho tämän haaveen toteuttaa meille kasvatus- ja opetusalan toimijoille? Ottaako Itla kopin tästä(kin) ja synnyttää Kasvun tuelle odotetun sisaruksen?

 

Terhi Ojala,

innolla mukana TUVET-hankkeessa sekä VIP-verkoston että Oppimis-ja ohjauskeskus Valterin edustajana

Kuinka kehittää toiminta-alueittaista opetusta ja opetussuunnitelmaa?

Vaativaan erityiseen tukeen liittyen haastateltiin toiminta-alueittaista opetussuunnitelmaa käyttäviä erityisopettajia. Haastatteluaineisto tähän tutkimukseen saatiin 88 opettajalta, jotka kertoivat näkemyksensä otsikon kysymykseen. He esittivät monia kehittämiskohteita ja selkeitä ehdotuksia. Jaottelimme tutkimuksemme löydöt kolmeen ryhmään sen mukaisesti, miten koulureformien tutkija Michael Fullan (2009) kehittämisen tasot ilmaisee. Ne jakaantuivat opetussuunnitelmaan, kouluun ja yhteiskuntaan.

Toiminta-alueittaista opetussuunnitelmaa pidettiin liian suurpiirteisenä, se ei huomioi tarpeeksi taitotasoeroja tai jatko-opintoja. Selkeiden tavoitteiden puuttuminen opetussuunnitelmasta saattaa aiheuttaa opettajissa epävarmuutta ja riittämättömyyden tunnetta. Tulkinnanvaraisuus voi ajaa oppilaat eriarvoiseen asemaan opetuksen suhteen, sillä opettajat toteuttavat opetusta jokainen tavallaan. Lisäksi opettajat pohtivat, milloin valita toiminta-alueittainen ja milloin taas oppiainejakoinen yksilöllistetty opetus. Tämän vuoksi toiminta-alueittaista opetussuunnitelmaa on päivitettävä ja kehitettävä perusopetuksen opetussuunnitelman mukana, mikäli sitä halutaan ylläpitää.

Koulun tasolla kehittämistä kaipaa yhteistyö oppilaan kanssa toimivien tahojen välillä. Tällaisia toimijoita ovat esimerkiksi muut erityisopettajat, yleisopetuksen opettajat, oppilaan huoltajat, terapeutit sekä asumisyksiköiden työntekijät. Yhteistyöllä voitaisiin mahdollistaa matalan kynnyksen integraatiota esimerkiksi päivittäisillä kohtaamisilla arjessa. Opettajat toivoivat kehittämistä myös kouluyhteisön jäsenten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Hyvinvointia heikentäviksi asioiksi koettiin muun muassa oppilaiden aggressiivinen käytös, henkilökunnan uupuminen ja sitä kautta työntekijöiden tiheä vaihtuvuus.

Yhteiskunnan tasolla tulisi erityisesti kiinnittää huomiota asenteiden vaikutukseen toiminta-alueittaisen opetuksen asemaan kouluyhteisössä ja yhteiskunnassa. Asenteet saattavat näkyä muun muassa toiminta-alueittaiseen opetukseen kohdennettavissa resursseissa kuten materiaalien, tilojen ja täydennyskoulutuksen saatavuudessa. Toiminta-alueittaista opetusta tulisi tuoda kaikkien tietoon, sillä opettajien mukaan johdon, opettajien eikä ohjaajien koulutus anna tarpeeksi valmiuksia aiheesta ja näin ollen toiminta-alueittainen opetus koetaan vieraaksi koulun sisälläkin.

Suomalaisen koulun kehittämistyössä opettajien näkemykset on hyvä ottaa huomioon, sillä he tuntevat käytännöt. Jatkossa olisi hyvä kiinnittää huomiota myös opetusmateriaalien tuottamiseen sekä kohdennetun täydennyskoulutuksen saatavuuteen. Tarkentamalla toiminta-alueittaista opetussuunnitelmaa, lisäämällä yhteistyötä eri ammattiryhmien välillä ja muuttamalla asenneilmapiiriä yhteiskunnassa voitaisiin peruskoulussa turvata jokaiselle oppilaalle tasa-arvoisempi opetus.

Tutkimus on toteutettu INTO-hankkeessa, jossa selvitetään toiminta-alueittain järjestettävän opetuksen nykyistä tilannetta. Hankkeessa on haastateltu ympäri Suomea opettajia, jotka opettavat haastatteluhetkellä oppilasta tai oppilaita, joiden opetus on järjestetty toiminta-alueittain. Lue lisää INTO-hankkeesta: (https://www2.helsinki.fi/fi/tutkimusryhmat/erityispedagogiikan-tutkimusryhma/vaativa-erityinen-tuki/tutkimukset-ja-hankkeet)

 

Elina Kasakkamäki, KM & Julia Kiviranta, KM
Jyväskylän yliopisto

 

Lähteet:

Fullan, M. (2009). Introduction to The Challenge of Change: Purposeful Action at Work. Teoksessa Fullan, M. (toim.) The Challenge of Change: Start School Improvement Now! (s. 3–8). (2. painos) California: Corwin.

Kasakkamäki, E. & Kiviranta, J. (2021). Toiminta-alueittaisen opetuksen kehittämistarpeet opettajien kokemana. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä. Saatavilla: http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-202103021814

 

 

TUVET- hankkeeseen osallistuminen graduntekijän näkökulmasta

 

Sain mahdollisuuden osallistua TUVET-hankkeeseen graduntekijänä ja tutkimusavustajana keväällä 2019 ja tartuin haasteeseen innostuksen ja jännityksen sekaisin tuntein. Pidin tärkeänä TUVET- hankkeen tehtävää tukea vaativan erityisen tuen järjestämistä tuomalla tutkimusperustainen tieto näkyvämmin koulun arkeen. Vaikka työkokemukseni erityisopettajana perustuu vielä opintojen ohella toteutettuihin sijaisuuksiin, olen huomannut, että tutkimustieto tuntuu olevan koulun arjessa kaukaisena koettu asia. Odotin hanketyöskentelyltä mahdollisuutta edistää koulun arjen ja tutkimustulosten kohtaamista.

 

Oman tutkielmani tavoitteena oli moniammatillisen yhteistyön toimintamallin kehittäminen erään suomalaisen peruskoulun oppilashuoltotyön tueksi. Olin todella innoissani siitä, että pääsin kehittämään toimintamallin kaltaista työkalua yhteistyössä koulun ammattilaisten kanssa, sillä heillä on ensikädessä tieto siitä, miten heidän koulunsa moniammatillista yhteistyötä tulisi kehittää. Tutkimusprosessi tapahtui vuoden aikana sykleittäin, joissa toimintamallia kehitettiin, arvioitiin ja muokattiin vastaamaan koulun tarvetta. Työskentelyn aloittaminen jännitti minua yliajattelemiseen saakka. Mitä annettavaa minulla ja tutkielmallani on kokeneille opettajille ja tutkimusyhteisölle?

 

Jo ensimmäisistä hanketapaamisista huomasin, että hankkeessa vastuussa olevat tutkijat suhtautuivat meihin opiskelijoihin erittäin kannustavasti. Kannustus ja aikaisemmat opintoni vahvistivat itseluottamustani ja tuntui hyvältä huomata, että uskalsin tuoda esiin omia näkökulmiani työskentelyn edetessä. Minun ehdotuksiani myös kuultiin ja hyödynnettiin työskentelyn edetessä. Minulle kehittyi hanketyöskentelyn aikana vahva tunne yhteistyöstä tiimistämme. Sain tukea tutkijoilta ja muilta graduntekijöiltä ja minun mielipiteeni otettiin huomioon. Pikkuhiljaa epäilykseni omasta osaamisestani suli innostuksen tieltä.

 

Graduntekijän näkökulmasta opinnäytetyön toteuttaminen tutkimushankkeessa on etenkin katsaus tutkijan työhön. Oman gradun kirjoittamisen lisäksi suunnittelin aikatauluja tapaamisille sekä aineistonkeruulle, sovittelin yhteen aikatauluja ja pidin esitelmiä sekä yhteyttä tutkittavien kanssa. Sain arvokasta kokemusta aineistonkeruusta teettämällä useita mittauspisteitä kouluissa oppilaille sekä haastattelemalla koulun opettajia. Sain rutkasti ohjauskokemusta avustaessani oppilaita täyttämään kyselytutkimuslomakkeita, joissa etenkin nuorimpien oppilaiden kannalta vilisi vaikeita käsitteitä. TUVET-hankkeessa toimiessani tein hanketyötä myös TUVET/KTVA//#Paraskoulu-rahoituksen turvin, joka mahdollisti kehittämis- ja tutkimustyön monipuolisesti.

 

Oma haasteensa oli aluksi myös tutkimuksen tarkoituksen ja etenemisen selostaminen selkokielisesti oppilaille, mutta tämä osoittautui lopulta hyväksi tieteellisen esiintymisen harjoitukseksi. Pääsin hankkeen aikana esittelemään toimintamallin osavaiheita opettajille ja koulun oppilashuoltoryhmälle ja koin esiintymiseni olevan asiantuntevaa ja selkeämpää kuin aikaisemmin. Maailmanlaajuisen pandemian myötä keväällä 2020 kohtaamiset kasvokkain siirtyivät ruutujen taakse ja pääsin kokeilemaan jälleen uutta etänä toteutettujen ryhmähaastattelujen muodossa. Vaikka olin kuvitellut, että olin opiskeluaikana oppinut kaiken tarvittavan eri sähköisistä alustoista kuten officesta huomasin gradun palautettuani tehneeni lapsen kengissä olevaa graafista suunnittelua wordin avulla, oppineeni uuden ajanvaraussovelluksen käytön sekä hionut taitojani zoomissa.

 

Päällimäisenä hanketyöskentelystä minulle on kuitenkin jäänyt mieleen yhteistyö, johon olen päässyt osallistumaan. Kohtaamiset oppilaiden, opettajien ja koulun muun henkilökunnan sekä tutkijoiden kanssa ovat olleet minulle suuri motivaation lähde tutkielman kirjoitusprosessin aikana, sillä koin työskentelyni vastaavan todelliseen tarpeeseen. Lämmin kiitos pienen tiimimme vastuututkijoille, tutkimusavustajille ja graduni ohjaajalle, kannustuksesta ja tuesta. Tämä kokemus ja saamani tuki ovat kasvattaneet uteliaisuuttani entisestään tutkimuksen tekemisestä kohtaan.

Sinulle opiskelija, joka olet jossain takaraivon sopukoissa pyöritellyt ajatusta pro gradu-tutkielmasta tutkimushankkeessa: Anna mennä vaan! Olitpa kiinnostunut sitten urasta opettajana tai tutkijana, tulet oppimaan molempien ammattien kannalta tärkeitä käytännön taitoja, joiden harjaannuttaminen ei onnistu nenä kiinni tenttikirjassa.

 

Riina Kovanen, KK, pian erityisopettajaksi valmistuva opiskelija Itä-Suomen yliopistosta

Monikäyttöiset menetelmät

“Hienoa työtä, mutta meidän koulussa ei ehkä ole ihan tällasta, sellasta niin vaativaa porukkaa.” Totta, viime vuoden puolella julkaisemiemme raporttien kansissa lukee tutkimusperustaiset opetusmenetelmät vaativassa erityisessä tuessa. Tällaisia koonteja tutkituista opetusmenetelmistä usein vähemmälle huomiolle jäävien oppilaiden oppimisen ja osallistumisen tueksi on kaivattu kipeästi, ja niitä tarvitaan jatkossakin.

Olen kuitenkin ajatellut, että raporttien pedagogiset työkalut saattavat kiinnostaa laajemminkin koulunkäynnin ja oppimisen tuesta kiinnostuneita ihmisiä oppilaiden erityispiirteisiin katsomatta. Tässä pari ajatusta, miksi:

1. Luotettavasti ja kevyesti kokeilemaan. Monia kootuista menetelmistä on käytetty ja tutkittu erilaisissa oppimisympäristöissä, niin yleisopetuksen kuin erityisopetuksenkin puolella. Ne saattavat olla monelle ammattilaiselle myös ennestään tuttuja. Työkalut ovat siis luotettavaa käyttötavaraa – ei raskaita tai monivuotisia ohjelmia, vaan arkisia, ihan tavallisiin kouluihin soveltuvia menetelmiä taitavien ammattilaisten toiminnan tueksi. Esimerkkejä tutuista tutkimusperustaisista menetelmistä ovat erilaiset ongelmanratkaisu- ja muististrategiat, tarinoiden hyödyntäminen oppimisen tukena ja yhteistoiminnallinen oppiminen.
2. Ainutlaatuista monikäyttöisyys ja yksilöllisyys. Tiedämme, että oppilaiden tarpeet, tavoitteet, vahvuudet, kiinnostuksen kohteet ja keinot tukea heidän oppimista, osallistumista, hyvinvointia ja tulevaisuuden mahdollisuuksia ovat hyvin yksilöllisiä, eikä tiettyyn viiteryhmään kuuluminen kerro kenestäkään vielä paljoa. Ainutlaatuista raportteihin kootuissa menetelmissä on se, että niillä on todettu luotettavasti ja toistuvasti myönteisiä oppimistuloksia myös itsessään heterogeenisten vaativan erityisen tuen kohderyhmien opetuksessa. Useat menetelmistä voivat soveltua yllättävän monenlaisiin, yksilöllisiin tilanteisiin ja tarpeisiin sekä monipuolisesti erilaisten taitojen oppimiseen.
3. Ei ainakaan ajan tuhlausta. Kun oppilaan oppiminen on syystä tai toisesta hidasta tai työlästä, tutkittujen menetelmien löytäminen ja hyödyntäminen on entistä tärkeämpää. Tällöin kallisarvoista aikaa ei kuluteta tehottomiin tai vahingollisiin menetelmiin, vaan kaikista todennäköisimmin päädytään hyviin tuloksiin ja vältetään esimerkiksi kasautuvia epäonnistumisen kokemuksia, motivaation heikkenemistä ja oppijaminäkuvan haurastumista.
4. Varmuutta koko tiimin tekemiseen ja oppilaan eduksi. Tutkitut menetelmät voivat tarjota uusien tai kinkkisten tilanteiden edessä jotain, mistä lähteä liikkeelle. Niiden avulla tiimeillä on mahdollisuus rakentaa työtään mahdollisimman luotettavalle pohjalle, mikä tuo varmuutta tekemiseen. Lisäksi tieto ja ymmärrys tutkituista menetelmistä voi auttaa ammattilaisia suunnistamaan monien menetelmien ja vaihtoehtojen viidakossa sekä sitoa tiimejä ja niiden toimintaa tiiviimmin yhteen ja selkiyttää toimintaa oppilaan eduksi. Johdonmukaisen ja voittoisan työskentelyn kannalta on tärkeää, että kaikille on selvää, miten toimitaan.

Tietenkään katsausten menetelmät eivät ole taikatemppuja, mutta luovien ja viisaiden ammattilaisten käsissä niistä voi olla ihmeen paljon hyötyä!

Linkit julkaisuihin:

Tutkimusperustaiset opetusmenetelmät vaativassa erityisessä tuessa – kirjallisuuskatsaus. Osa 1: Opettajajohtoiset menetelmät. Talja, Elina & Iisakka, Riikka. 2020.

Tutkimusperustaiset opetusmenetelmät vaativassa erityisessä tuessa – kirjallisuuskatsaus. Osa 2: Ikätoverien tukeen perustuvat menetelmät. Talja, Elina & Iisakka, Riikka. 2020.

Millaisia tapoja teidän tiimissä on keksitty edistymisen seuraamiseksi, mitkä auttavat interventioiden äärellä ahkeroivia lapsia ja aikuisia jaksamaan? Entä millaista hyötyä olette havainneet tutkittujen menetelmien käytössä ja miten niiden soveltaminen juuri teidän arkeenne sopivaksi on onnistunut?

 

Riikka Iisakka

projektitutkija, erityisluokanopettaja

TUVET/ Jyväskylän yliopisto

 

Miksi, oi miksi?

Suomalaista koulua pidetään erinomaisena – varsin hyvästä syystä. Ovathan lasten ja nuorten oppimistulokset olleet vallan hyviä erilaisissa vertailuissa. Tasa-arvoisena ja korkealaatuisena pidetty koulutusjärjestelmämme kiinnostaa jopa kansainvälisenä vientituotteena Kiinaa ja arabimaita myöten. Opettajamme, arvostetut kansankynttilät, ovat yliopistokoulutuksen suorittaneita ammattilaisia. Opettajan työ on määritelty vaativaksi, tietointensiiviseksi ja akateemiseksi asiantuntija- ja ihmissuhdetyöksi (Husu ja Toom 2016), jollaiseksi sen jokainen opetustyötä tehnyt hyvin tunnistaakin.

Vaativan ja monivuotisen koulutuksensa pyörteissä opettaja on saanut myös sukeltaa tieteen maailmaan viimeistään pro gradua työstäessään. Voisi olettaa, että tuolloin syntyisi pysyviä lämpimiä tunteita tutkittua tietoa kohtaan ja tutkimusperustaisten mallien ja menetelmien valinta ja käyttö olisi tatuoitu pysyvästi opettajan mieleen.

Joskus saattaa kuitenkin käydä niin, että tiedeyhteisön opit jäävätkin vain siirtokuviksi, jotka haihtuvat arjen kiireessä jonnekin taka-alalle. Pedagogisten metodien ja mallien toteuttaminen muuttuu rutiininomaiseksi toistoksi tai siitä tulee sattumanvaraista ja summittaista.

Opetus saattaa toki onnistua kohtuullisesti valmiiden oppimateriaalien tuella ja joskus myös ”mutu”-tuntumalla.  Opettajan arjen työkalupakissa pitäisi kuitenkin kikkakolmosten lisäksi olla tutkittuun tietoon perustuvia kovia aseita, jotka varmistavat pedagogisten valintojen oikeellisuuden ja vaikuttavuuden. Tällöin luultavasti osattaisiin paremmin vastata myös Miksi –kysymyksiin: miksi valitsit tämän menetelmän, miksi käytät juuri näitä materiaaleja jne.

Joissakin kouluissa tutkimustulosten ja erilaisen tilastotiedon hyödyntäminen koulunpidossa on tuttua. Tätä tavoitellaan myös Oppimis- ja ohjauskeskus Valterin ohjauspalveluissa ja toimipisteiden kouluissa.  Pyrimme pitämään tutkimusperustaisuutta yhtenä työmme peruslähtökohtana linkittäen sitä arjen tekoihin ja pedagogisiin valintoihin. Tätä vahvistamaan olikin hienoa saada TUVET-hankkeessa tuotetut uunituoreet Tutkimusperustaiset opetusmenetelmät vaativassa erityisessä tuessa– teokset.

Esimerkiksi Jyväskylän toimipisteessämme Onervassa teokset otettiin heti käyttöön ja alettiin soveltaa niiden antia. Työskentely jatkuu kevätlukukaudella niin, että jokainen opetuksen tiimi perehtyy tarkemmin yhteen valitsemaansa tutkimukseen ja raportoi muille tiimeille, miten hyödyntää tutkimuksesta saatua tietoa käytännön opetus- ja kasvatustyössä. Tarkempaan tarkasteluun ovat päätymässä mm. Mika Paanasen ”Itsesäätely oppimistilanteissa” ja Kristiina Lappalaisen & Erkko Soinnun ”Vahvuuksia tunnistamalla käyttäytymisen ja tunteiden hallintaan koulussa”.

Itsesäätely ja vahvuuspedagogiikkaa ovat hyviä esimerkkejä siitä, mihin juuri tämän ajan koulussa kaivataan tukea. Tutkimukseen perustuvan tiedon pitäisi olla helposti saavutettavaa.  Kiitos TUVET-hankkeelle tukimateriaalista, jonka avulla arjen ammatillista työkalupakkia on hyvä täydentää ja päivittää.

Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri (www.valteri.fi) on saanut olla mukana TUVET-tutkimus-hankkeessa osatoimijana. Valteria ja TUVETia yhdistävä nimittäjä on vaativan erityisen tuen VIP-verkosto, johon molemmat tiukasti kytkeytyvät: TUVET tutkimuskohteensa ja Valteri operatiivisen toimijaroolinsa vuoksi.

Toivotamme rauhaisaa joulun aikaa ja valoisaa tulevaa vuotta!

 

Terhi Ojala, hanke- ja koulutuspäällikkö & Anne Korhonen, rehtori

Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri